Todella osuvia sarjakuvia. Voikohan näin edes sanoa mutta ihanaa löytää uusia tapoja miten ks. aihetta käsitellä. Yksinkertaista ja selkeää... eikä asia kuitenkaan ole niin. Niin moniulotteisia ovat sarjakuvasi. Kiitos niistä. Ja myötätunto on puolellasi.
se, että jokapaikassa näkyy raskaana olevia naisia ja lastenrattaita ei todellakaan enää tunnu miltään. Nyt pystyy jo vastaamaan vauvan hymyyn. Aiemmin ei toivoakaan siitä, vaan piti kääntää pää pois ettei tunteet pääsisi valloilleen. Yritys, odotus, pettymys. Yritys, odotus, pettymys. Tähänkin turtuu vaikka aina jaksaa yrittää vielä kerran, jos vaikka seuraavalla kerralla... tai seuraavalla...tai seuraavalla. Toivoa ei vielä haluaisi menettää.
Tää puhutteli mua paljon, Ikeassa käymistä tuli välteltyä vuosia kun se onnellisten lapsiperheiden ja mahojen paljous aiheutti niin paljon pahaa mieltä. Ja lastenosaston kaikki tarvikkeet joita hypisteli kaihoten. Lapsettomuuden suru mulla usein tiivistyy tavaroihin, vauvantarvikkeisiin ja mammakuteisiin. Materialisti..
Hmm, tuo on muuten totta: olen vasta ihan viime aikoina ruvenut hymyilemään tuntemattomilel vauvoille. Pitkään oli kausi, etten voinut katsoa päinkään.
Kävin eilen pitkästä aikaa Ikeassa. Heti sisään astuessa tuli mieleeni tämä kuva. Nyt oli vain todella, todella outoa että olin vihdoin yksi se niistä isomahaisista. Mutta vieläkin tunnen olevani vain vierailulla lapsellisten maailmassa. Minun on vaikea uskoa, että kaikki voi todellakin mennä loppuun asti hyvin. Että kohta maailmankaikkeus huomaa virheensä, että eihän tuon pitänyt lasta saada...
PNG Olen 30+ nainen - vaimo, ystävä ja työkaveri. Olen synnyttänyt esikoiseni kuolleena, kokenut kaksi keskenmenoa ja lapsettomuushoidot. Toiveeni elävästä lapsesta ei ole toteutunut, enkä tiedä, uskallanko enää yrittää. Sarjakuvani kertovat tunteista ja tilanteista, joita olen viime vuosina kohdannut. Tiedän hyvin, että näkökulmia asioihin on monia, enkä halua loukata kuvillani ketään. Tämä blogi edustaa minun näkökulmaani, olkoonkin joskus liian mustavalkoinen sellainen. Mustavalkoinen on myös maailma, jossa niin helposti edelleen ajatellaan, että kaikki lapsia haluavat niitä myös saavat. (15.3.2009)
Yhteydenotto
Voit lähettää minulle sähköpostia osoitteella: mail.png (at) gmail.com
Niinpä. Ei tunnu... ei... -huokaus-
VastaaPoistaTodella osuvia sarjakuvia. Voikohan näin edes sanoa mutta ihanaa löytää uusia tapoja miten ks. aihetta käsitellä. Yksinkertaista ja selkeää... eikä asia kuitenkaan ole niin. Niin moniulotteisia ovat sarjakuvasi. Kiitos niistä. Ja myötätunto on puolellasi.
Tämä aihe etenkin osui ja upposi eilen niinkin konkreettisessa paikassa kuin naistenpolilla. Kiitos ja jaksuja, hienoja koskettavia juttuja.
VastaaPoistatämä kuva ei auennut minulle, voisiko joku selittää?
VastaaPoistase, että jokapaikassa näkyy raskaana olevia naisia ja lastenrattaita ei todellakaan enää tunnu miltään. Nyt pystyy jo vastaamaan vauvan hymyyn. Aiemmin ei toivoakaan siitä, vaan piti kääntää pää pois ettei tunteet pääsisi valloilleen. Yritys, odotus, pettymys. Yritys, odotus, pettymys. Tähänkin turtuu vaikka aina jaksaa yrittää vielä kerran, jos vaikka seuraavalla kerralla... tai seuraavalla...tai seuraavalla. Toivoa ei vielä haluaisi menettää.
VastaaPoistaTää puhutteli mua paljon, Ikeassa käymistä tuli välteltyä vuosia kun se onnellisten lapsiperheiden ja mahojen paljous aiheutti niin paljon pahaa mieltä. Ja lastenosaston kaikki tarvikkeet joita hypisteli kaihoten. Lapsettomuuden suru mulla usein tiivistyy tavaroihin, vauvantarvikkeisiin ja mammakuteisiin. Materialisti..
VastaaPoistaHmm, tuo on muuten totta: olen vasta ihan viime aikoina ruvenut hymyilemään tuntemattomilel vauvoille. Pitkään oli kausi, etten voinut katsoa päinkään.
VastaaPoistaEi tunnu enää missään. Ainakaan joka kerta.
Kävin eilen pitkästä aikaa Ikeassa. Heti sisään astuessa tuli mieleeni tämä kuva. Nyt oli vain todella, todella outoa että olin vihdoin yksi se niistä isomahaisista. Mutta vieläkin tunnen olevani vain vierailulla lapsellisten maailmassa. Minun on vaikea uskoa, että kaikki voi todellakin mennä loppuun asti hyvin. Että kohta maailmankaikkeus huomaa virheensä, että eihän tuon pitänyt lasta saada...
VastaaPoista