Tää on niin... Mä niin ikävöin kans. Melkein päivittäin mielessä pyörähtää ajatus: tule takaisin. Haluaisin kääntää ajan, muuttaa historian, nostaa syliin...
Tuli itku. Kenenkään vanhemman ei pitäisi joutua hautaamaan omaa lastaan, se on kohtuutonta ja julmaa. Ja miten se on toisten niin vaikeaa käsittää, että vuosi vuoden jälkeen sitä haluaa sytyttää pienelleen kynttilän.
Olen seurannut blogiasi alusta asti, osaat tosi nasevasti ja koskettavasti kiteyttää lapsettomuuteen liittyviä tunteita. Toivon, että toiveenne toteutuu. Halaus sinulle, oikein lämpöinen rutistus.
Kuvasi ovat todella koskettavia. Toivon hartaasti, että vielä nyytin saisit.Kun joskus tuntuu etten jaksa kotona kahden pienen kanssa, piirroksesi muistuttavat että he eivät ole itsestäänselvyys.
Lämmin halaus sinulle PNG! Minäkin toivon koko sydämestäni, että toiveenne lopultakin toteutuisi. En ole varmaan koskaan pystynyt lukemaan blogiasi kuibin silmin, en nytkään. Tämän kuvan tunne on jotenkin niin tuttu ja niin kipeä. Meilläkin voisi olla nyt reilu 2-vuotias lapsi, jos asiat olisivat menneet toisin.
Maija Paavilaisen sanoin: "Mustikanvarpu on mustikanvarpu, vaikkei siinä olisi yhtään mustikkaa".
Itken silmät päästäni lukiessani näitä sarjakuvia. Itselläni on lapsi ja voin vain lohduttaa ja yrittää ymmärtää, mutta en voi tietää miten kauheaa tuskaa tunnette enkä mitenkään osaa valita edes oikeita sanoja.
Sydämestäni toivon kaikkea hyvää mitä elämä voi vielä tarjota, vaikka elämässänne on aivan kohtuutonta surua (KOHTUutonta...).
Voih, niin tuttua.. Miten paljon sekin voi kirpaista että toisten lapset puhaltelevat kynttilöitä synttärikakustaan ja itse vie lapsen haudalle hautakynttilän. Elämä vaan on niin epäreilua :'(
Ihmettelen vaan, että miten kauan meidän pikkuisten ennen aikojaan kohtuun kuolleitten ajatteleminen itkettää minua. Lapsettomuudesta pystyn jo puhumaan, mutta minun omat pikkuiset itkettää jo ajatuksena. Ei ole sanoja.
PNG Olen 30+ nainen - vaimo, ystävä ja työkaveri. Olen synnyttänyt esikoiseni kuolleena, kokenut kaksi keskenmenoa ja lapsettomuushoidot. Toiveeni elävästä lapsesta ei ole toteutunut, enkä tiedä, uskallanko enää yrittää. Sarjakuvani kertovat tunteista ja tilanteista, joita olen viime vuosina kohdannut. Tiedän hyvin, että näkökulmia asioihin on monia, enkä halua loukata kuvillani ketään. Tämä blogi edustaa minun näkökulmaani, olkoonkin joskus liian mustavalkoinen sellainen. Mustavalkoinen on myös maailma, jossa niin helposti edelleen ajatellaan, että kaikki lapsia haluavat niitä myös saavat. (15.3.2009)
Yhteydenotto
Voit lähettää minulle sähköpostia osoitteella: mail.png (at) gmail.com
Tää on niin... Mä niin ikävöin kans. Melkein päivittäin mielessä pyörähtää ajatus: tule takaisin. Haluaisin kääntää ajan, muuttaa historian, nostaa syliin...
VastaaPoistaHaluan lähettää sinulle ison halauksen!
VastaaPoista*Kyyneleet nousivat silmiin jostain sydämen sopukoista*
vain vähän sympatiaa tahtoisin lähettää sinulle...
VastaaPoistaTuli itku. Kenenkään vanhemman ei pitäisi joutua hautaamaan omaa lastaan, se on kohtuutonta ja julmaa. Ja miten se on toisten niin vaikeaa käsittää, että vuosi vuoden jälkeen sitä haluaa sytyttää pienelleen kynttilän.
VastaaPoistaOlen seurannut blogiasi alusta asti, osaat tosi nasevasti ja koskettavasti kiteyttää lapsettomuuteen liittyviä tunteita. Toivon, että toiveenne toteutuu. Halaus sinulle, oikein lämpöinen rutistus.
Voimia teille molemmille. Pitäkää toisistanne huolta.
VastaaPoistaKuvasi ovat todella koskettavia. Toivon hartaasti, että vielä nyytin saisit.Kun joskus tuntuu etten jaksa kotona kahden pienen kanssa, piirroksesi muistuttavat että he eivät ole itsestäänselvyys.
VastaaPoistaLämmin halaus sinulle PNG! Minäkin toivon koko sydämestäni, että toiveenne lopultakin toteutuisi.
VastaaPoistaEn ole varmaan koskaan pystynyt lukemaan blogiasi kuibin silmin, en nytkään. Tämän kuvan tunne on jotenkin niin tuttu ja niin kipeä. Meilläkin voisi olla nyt reilu 2-vuotias lapsi, jos asiat olisivat menneet toisin.
*itkee*
VastaaPoistavoimia ja jaksamista. Teet todella arvokasta työtä kun jaksat piirtää ja näin ilmaista meidän muidenkin tunteita!
VastaaPoistaLämmin halaus sinulle ja voimia!
VastaaPoistaendotar 82
Meilläkin tulee kohta vuosipäivä pikku kolmosen kuolemasta ja hautajaisista.
VastaaPoista*halaus*
Maija Paavilaisen sanoin: "Mustikanvarpu on mustikanvarpu, vaikkei siinä olisi yhtään mustikkaa".
VastaaPoistaItken silmät päästäni lukiessani näitä sarjakuvia. Itselläni on lapsi ja voin vain lohduttaa ja yrittää ymmärtää, mutta en voi tietää miten kauheaa tuskaa tunnette enkä mitenkään osaa valita edes oikeita sanoja.
Sydämestäni toivon kaikkea hyvää mitä elämä voi vielä tarjota, vaikka elämässänne on aivan kohtuutonta surua (KOHTUutonta...).
Voih, niin tuttua.. Miten paljon sekin voi kirpaista että toisten lapset puhaltelevat kynttilöitä synttärikakustaan ja itse vie lapsen haudalle hautakynttilän. Elämä vaan on niin epäreilua :'(
VastaaPoistaNyt tuli itku...
VastaaPoista*itkee*
VastaaPoistaSasun äiti Tuntemattomasta
:'(
VastaaPoistaIhmettelen vaan, että miten kauan meidän pikkuisten ennen aikojaan kohtuun kuolleitten ajatteleminen itkettää minua. Lapsettomuudesta pystyn jo puhumaan, mutta minun omat pikkuiset itkettää jo ajatuksena. Ei ole sanoja.
VastaaPoista