Vuodessa ja seitsemässä kuukaudessa (tasan!) ehtii paljon. Siinä ehtii aloittaa sarjakuvablogin, piirtää ja julkaista kymmeniä kuvia, lukea sydän tykyttäen satoja kommentteja, tutustua ihmisiin kommenttien takana ja julkaista kuvista kirjan.
Vuodessa ja seitsemässä kuukaudessa blogin ensimmäisen kuvan teksti "Aina joskus sanat vain loppuvat kesken" on saanut uuden merkityksen. Sanattomaksi voi jäädä myös kiitollisuudesta. Tämä tarina sai sen, mitä en enää odottanut - onnellisen lopun. Kiitos mukana elämisestä ja onnitteluistanne! <3
Elämä on muuttunut, ehkä blogikin saa muuttua. Piirsin 65 kuvaa, joista 44 valitsin kirjaan. Jätän tänne katseltavaksi niistä muutamia.
Blogi ja kirja ovat saaneet huomiota myös muissa medioissa:
Kirja-arvostelut
Lehtiartikkelit
Lisään vanhoja arvosteluja ja juttuja pikku hiljaa, ja tietysti uusia, kun niitä mahdollisesti tulee. Lisätietoa kirjan tilaamisesta saat täältä.
PNG
perjantai, 15. lokakuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Onko siis niin, että sylissä on nyt täytettä? HOPE SO!!!! <3
VastaaPoistaHienoa! Onnea elämääsi!
VastaaPoistaSinusta oli ihana juttu Oliviassa. <3 Luin sen ja itkin, koska itse kohtasin heinäkuussa sen pahimman - kohtukuoleman. Sarjakuvistasi on ollut todella paljon apua asian käsittelyssä, siis KIITOS! Ja onnea ihanasta pienestä sylintäytteestä. <3
VastaaPoistaNejmen är det sant? Är du gravid? Eller har du redan en liten skatt i din famn!? Låter underbart! <3
VastaaPoistaIhanaa, onnea koko perheelle! Pitkä odotus teillä takana, paljon pidempi kuin meillä. Luulin sitä pitkäksi.
VastaaPoistaTäytyy se sanoa, että vaikka se lapsi on suurin onni, minkä saada voi, niin hassua kuitenkin, että (ainakaan meidän läheiset) eivät ymmärrä, että silti se vanhemmuus voi samalla lailla kun muillakin, aiheuttaa myös niitä muita tunteita! Aina en 24/7 ole vain täynnä onnea ja auvoa, voin olla myös väsynyt ja kiukkuinen välillä :D Että ihmisiä sitä vieläkin ollaan. Toivottavasti teillä on ymmärtäväisempiä läheisiä kun meillä ;)
Kaikkea hyvää perheellenne, onnea, iloa ja ihmeellisiä hetkiä <3
Onnea! Ihanaa, että teidän tarina sai onnellisen lopun. :)
VastaaPoistaEdelliseen kommenttiin kommentoin, että itsekin osaa välillä asettaa itselleen ihmeellisiä odotuksia. Mulla on välillä niin syyllinen olo, kun en 24/7 nauti vauva-arjesta, kun sitä niin kovin toivoin. Läheiset onneksi tietää, ettei se elämä ole lapsettomuuden jälkeenkään mitään ruusuilla tanssimista, eivätkä lataa mitään ihmeodotuksia mun jaksamisesta - päinvastoin! Toivottavasti myös teillä on ymmärtäväiset läheiset.
Olipas ihana uutinen! Hurjan paljon onnea sinulle ja perheellesi :) Ja kiitos, että olet jakanut kanssamme hienot kuvasi blogissasi. Kaikkea hyvää! :)
VastaaPoistaSylin tädeltä onnea! Ja nämä kuvat ovat aivan mahtavia, kiitos niistä :)
VastaaPoistaHurjan Paljon Onnea Sinulle ja Perheellesi! Olen itse käynyt läpi lapsettomuushoidot ja niiden "tulos" tuhisee nyt monen vuoden jälkeen tuolla pinnasängyssä. Pystyin ja pystyn edelleen samaistumaan piirroksiisi täysin. Kuivin silmin en ole varmaan yhtäkään pystynyt lukemaan. Olet koskettanut varmasti kaikkia kohtalotovereitamme, jotka ovat kirjaasi tai blogiasi lukeneet. Toivoisin että myös kaikki maailman "hyvää tarkoittavat" sukulaistädit ja muut lukisivat kirjasi ja ymmärtäisivät... On niin helppo satuttaa ihmisiä, jotka ovat muutenkin rikki.
VastaaPoistaErittäin hieno blogi, täydellisiä merkintöjä ja vallan mainioita piirroksia. Olen lukenut kirjasi ja tunnen kyllä suurta myötätuntoa sinua kohtaan. Mutta todella paljon onnea toivotan niin sinulle, kuin perheellesi!
VastaaPoistaPaljon, paljon onnea! :)
VastaaPoistaLämmin kiitos upeasta blogistasi ja kirjastasi. Ja iso iso onnittelu koko perheellenne!
VastaaPoistaHurjasti Onnea pienestä Ihmeestä! Blogisi on ollut aivan mahtava, kiitos siitä
VastaaPoistaEndotar82
Mahtavaa! Onnea! Meillä ei onneksi ihan noin pohjamutien kautta käyty mutta pitkä tie kuitenkin kuljettiin ennen lapsia. Kirjoitin isän onnesta blogissani http://viestitin.blogspot.com/2010/11/isyys-on-parasta-mita-elamassani-on.html
VastaaPoistaSinun blogisi kuvasi ja kirjasi ovat koskettaneet muitakin kuin lapsettomia ja siitä kärsiviä.
VastaaPoista3 lapsen äitinä, sinä olet osoittanut minulle, kuinka paljosta saan olla kiitollinen. Olen saanut minut miettimään lapsettomuutta ja sitä ettei mikään ole mustavalkoista.
Olet saanut minut tuntemaan syvästi kaikkien niiden puolesta,jotka kärsivät tyhjästä sylistä.
Olen itkenyt sekaisin onnesta ja myötäsurusta.
Tänään onni valuttaa kyyneleitä,sinun uutistesi vuoksi.
Sydänlämpöinen ajatus,
joskus maailma tarjoaa parastaa.
Olen aidosti ja syvästi pakahtunut <3