lauantai 24. lokakuuta 2009

Tietämättömät


56 kommenttia:

  1. Niinpä. Lasten juhla. Oma joulumieli on aikasen hukassa ollu jo pitkään. Viimevuonna teetin kortit kuvasta jossa kaksi koiranreuhakettamme poseerasivat tonttulakit päässä joulupukin sylissä. Tänä jouluna selviää moniko tajusi vihjeen...

    Lämmin halaus Sinulle PNG.

    -nelli-

    VastaaPoista
  2. Aagh(ehdinkin jo hetkisen odottaa joulua innolla...) Niitä sitten taas odottaessa :,( Tässä Venla 1v kuolaa pipari suussa, ja Eemeli 8kk irvistää kameraan. Mikä muotivillitys ne vauvavalokuvakortit oikein on?? ja mihin on hävinnyt vanhat kunnon eläin/kuusi/kynttiläaiheiset kortit, joita olisi mukava laittaa esillekin..? ei kehtais varoitella uusia vanhempia siitä, että vauvankuvat joutaa takkaan ensi tilassa :P

    VastaaPoista
  3. Minä lähetin viime jouluna kortit, missä oli kuva lapsestani, ja täytyy kyllä myöntää, etten edes ajatellut asiaa sen pidemmälle..Olen kuitenkin pahoillani, jos olen loukannut jotakuta ja pahoillani siitä, mitä sinä ja miehesi olette joutuneet kokemaan.
    Lilla

    VastaaPoista
  4. Voi ei, Ne Joulukortit ovat taas tulossa. Joka joulu ne ahdistavat yhä enemmän. Ja ne joululaulut... "Jossakin äiti lasta seimeen kapaloi..." Joo ei kapaloi meillä, ei seimeen eikä pinnasänkyyn. Ja syön konvehditkin itse. Tämä kaikki olisi helpompaa kestää, jos tietäisi, että edes joskus tulee oma vuoro, että aina ei joku menisi ohi jonossa.

    VastaaPoista
  5. Tuota, ei lapsikorttien tarkoitus ole ilkkua lapsettomille että meilläpä onkin lapsia ja teillä ei, vaan esim. olla antajansa näköinen kortti, ihan kuin itse tehdyt kortitkin. Tottakai lapsettomuus on suuri suru ja varmasti korostuu jouluna, mutta eikö ole vähän kohtuutonta kohdistaa katkeruus ystävien "kuolaaviin 1-vuotiaisiin"? Eikö muilla ole oikeus olla onnellinen lapsistaan, vaikkei kaikille ole niitä (ikävä kyllä) suotu?
    Tästä huolimatta, kiitos PNGlle koskettavasta blogista, toivon kaikkea hyvää elämääsi.

    VastaaPoista
  6. Aivan samaa mietin ekaa kertaa vuosi sitten, kun olin menettänyt lapseni syksyllä ja sain lapsenkuvia joulupostissa... :( Että pisti vihaksi!

    VastaaPoista
  7. Minä VIHAAN joulukortteja joissa lapset irvistelevät, ihan vaikka noita itselläni on. Sanomattakin on selvää, että en ikinä tule lähettämään ensimmäistäkään joulukorttia joissa on lasten naamavärkki. Tässä yksi hyvä syy lisää olla lähettämättä.

    Hyvällä omatunnolla voitte työntää takkaan ne kuvat.

    VastaaPoista
  8. Näin ei saisi ajatella, mutta kumminkin...Joulu on toooooosi raskasta aikaa lapsettomalle...

    VastaaPoista
  9. Jokainen vanhempi on vaan niin himskatin ylpeä ja onnellinen omasta lapsestaan, siksi niitä lähetellään. Sitä en ymmärrä että jos tiedetään pariskunnan olevan tahattomasti lapseton tai menettäneen oman lapsensa ja silti lähetellään ihania kuvia... mutta jos ystävät eivät sitä tiedä niin ei ketään voi siitä syyllistää. Itsekin olen lapseni menettänyt enkä ole kokenut noita kortteja mitenkään kamaliksi.

    VastaaPoista
  10. Ollakko onnellinen muiden puolesta..
    vai eikö olla..
    Katkeruus on ihmiselle paha asia.
    Myönnän pelkääväni tulevaa joulujuhlaa. Sinne tulee pieni vauva, joka olisi yhtä vanha kuin omani.
    Minun lapseni on taivaassa. Pitäisiköhän minun lähettää enkeli-joulukortteja..
    Lämmintä joulun odotusta kaikille!
    -anu-

    VastaaPoista
  11. Itse en onneksi ole saanut lapsen pärstä joulukortteja(saa nähdä tuleeko tänä vuonna)mutta erään tapauksen muistan joka sai näkemään punaista. Oli se joulu kun meillä oli tullut elokuussa vuosi yrittämistä, perustutkimuksissa käyty jne. sain joulukortin eräältä ihmiseltä jonka kanssa ei oltu vuoteen poidetty yhteyttä. Hän asui ennen samassa kaupungissa,miehen opintojen päätyttyä muuttivat takaisin kotiseudulleen jonkin aikaa pidimme yhteyttä kirjeitse/puhelimella. Tilanne kuitenkin meni siihen että minä olin se joka viestitteli kuulumisia,minä soitin jne. kyllästyin olemaan ainoa yhteydenpitäjä joten lopetin, eikä oltu vuoteen yhteydessä tästä syystä en korttiakaan lähettänyt jouluna, sain häneltä kortin: Hyvää Joulua ja onnellista uutta vuotta T: E ja Masuasukki (ja kaupunki jossa hän asui) Tämä oli törkeyden huippu! Mitään tämän jälkeen en ole kuullut. Laitoin tekstiviestitse onnittelut ja joulun toivotukset, ei vastannut ikinä viestiin, en tiedä oliko numero vaihtunut, viesti kuitenkin meni perille. Jaksamista kaikille joulukortteihin ja jouluun. Toivotaan että saamme vaan perinteisiä kynttilä/joulupukki ja eläin kortteja.
    endotar82

    VastaaPoista
  12. Hei!

    Olen seurannut blogiasi lähes alusta saakka, ehkä jotain tiedän tuskastasi, koska olen itse jotain vastaavaa kokenut. Näistä kokemuksistani en halua avautua tässä sen enempää.

    Uskallan kuitenkin hämmästellä sinun tämän kertaista piirrostasi ja muiden kommentteja. En voi ymmärtää, miksi pienten lasten vanhempien tulisi kokoa syyllisyyttä siitä, että he lähettävät joulukortteja, joissa on heidän oman lapsensa kuva? Miksi ihmeessä heidän pitäisi tunta itsensä syylliseksi johonkin? Voitko/osaatko vastata sen minulle?

    Toki elämässä on aika, jolloin pienten lasten näkeminen tai vaikkapa raskaana olevan ystävän vatsan näkeminen raastaa sydämen verille ja itken silmäni punaisiksi, mutta en kuitenkaan halua ystäviltäni tai sukulaisilta ottaa pois sitä onnea, jonka he kokevat lapsessaan. Ja jos he haluavat lähettää (olkoonkin naurettavia) joulukukortteja omista lapsistaan, olkoon se heidän onni ja sallittakoon se heille! Se ei ole meiltä pois.

    T. Caitia

    VastaaPoista
  13. Anteeksi kaikille, joille joskus sellaisen kortin lähetin. Nyt en kestä niitä enää itsekään.

    VastaaPoista
  14. Minä tunnen lapsettomuuden tuskan viiden vuoden ajalta ja kun vihdoin lapsen sain, niin totta vieköön lähetän hänestä ihanan söpön joulukortin kaikille tutuille! Jos joku on niin pikkusielu, että kokee sen loukkaavan, niin ehkäpä sitten on aika lopettaa ystävyyskin. Ei niitä lapsia ja lasten kuvia saa maailmasta pois, vaikka itse lapseton onkin. Ja on turha kuvitella, että kaikki jaksaisivat niin hienovaraisesti miettiä ja pohdiskella, että voikohan noille tällaista korttia lähettää... Muistan kyllä itsekin suuren vitutuksen ja ahmaisevan katkeruuden ja kaiken ylle nousevan kateuden, kun noita kortteja jouluna postiluukusta tipahti. Mutta ei kyllä mieleeni tullut, että niitä ei sais lähettää... Toisilla on lapsia, ei sille mitään voi.

    VastaaPoista
  15. Eihän syytellä ketään ilkeydestä, katkeruudesta ja toisen onnen pois ottamisesta, jos joku ei tahdo vauvakortteja? Itselläni niitä saadessa ja katsoessa tulee tunteiksi Suru ja Pettymys, samoin kuin aina joutuessani muistamaan, etten saa omaa lasta ja toisilla niitä tupsahtelee kuin se olisi maailman helpoin asia ... Joten yhäkään, yksikään vauvakortti ei jää meidän hyllylle jouluksi muistuttamaan epäonnistumisestamme. Uunissa palaa heti kun postiluukusta tupsahtaa. Haluan keskittyä jouluna Nauttimaan siitä mitä olemme saaneet ja Unohtamaan sen valtavan asian mitä emme ehkä koskaan tule saamaan. Kyse ei siis ole toisen onnen tuhoamisen halusta tai muusta älyttömästä, vaan hyvästä joulumielestä, joka pysyy paremmin kun vauvankuvat eivät kummittele näkökentässä. Jokaisella on oikeus omaan onneensa mutta yhtälailla itsekkyyteensä. Hyvää joulumieltä kaikille!

    VastaaPoista
  16. Pitkän ja tuskaisen hoitotaipaleen aikoinaan läpikäyneenä, nyt ekaluokkalaisen äitinä mietin pitkään, kuinka suhtautua tähän strippiin.

    Tiedän kivun ja iso osa minusta tuntee sitä vieläkin. Se ei päättynyt lapsen syntymään. Minulla on ikuisesti lapsettoman identiteetti.

    Silti olen juuri se, joka nykyään vuodesta toiseen lähettää lapsensa kuvan joulutervehdyksenä -- jollei ole erityistä syytä olettaa ettei sellainen ole korrektia. Toistaiseksi toisenlaisen kortin ovat saaneet ystävistäni vain ne, jotka eivät pidä lapsista eivätkä sellaisia halua (ja ei, kyseessä ei ole peitelty tahaton lapsettomuus vaan ihan oikeat sterilisaatiot). Lisäksi sellaiset tuttavat, jotka ovat niin kaukaisia etten voi olettaa heidän olevan millään tavalla kiinnostuneita perhe-elämämme yksityiskohdista tai lapsen kasvusta.

    Hoidoissa käyvälle tai muuten asiaa kipuilevalle ihmiselle en koskaan lapsikorttia laittaisi --- tietoisesti. Ajatuksia en kuitenkaan voi lukea.

    Ristiriitaisia tunteita tämä uusin strippi herättikin juuri sen otsikon vuoksi. "Tietämättömät". Minusta se on täysin eri asia kuin "Ymmärtämättömät" tai "Välinpitämättömät".

    VastaaPoista
  17. Hmm, niin. Aihe on toki traaginen, mutta vaikka tästä tietynlainen sarkasmi paistaakin läpi, on mielestäni silti "vähän" itsekästä vaatia, että kun Sinulla on kohtuutonta epäonnea lapsenhankinnassa, kukaan ei saisi lähetellä (joulu)kortteja, joissa on kuva heidän omista lapsistaan. Jos koet, ettet halua tuttaviltasi kyseisenlaisia kortteja, kerro se heille. Ei se ole sen vaikeampaa. Ja jos joku siitä nokkiinsa ottaa, niin ehkä on parempi, ettei lähettele kortteja Sinulle sitten ollenkaan.

    VastaaPoista
  18. On yhtä itsekästä vaatia, että asiasta kärsivä joutuisi pitämään moisia "muistutuksia" esillä tai edes säilyttää niitä ;)

    VastaaPoista
  19. Minusta lapsinaama-kortit ovat vain kertakaikkiaan mauttomia, enkä sitä kautta halua hypettää lapsiani muille, edes sukulaisille. Eiköhän niiden olemassaolo jo kaikilla muilla mahdollisilla tavoilla tule ympäristölle selväksi. En myöskään halua, että ME = Meidän Lapset, edes joulukortissa.

    VastaaPoista
  20. Saitapas aikaan oikean keskustelun. Minusta on myös rasittavaa saada kuvakortteja lapsista. Ei siksi, etten haluaisi koskaan nähdä kuvia muiden lapsista, vaan siksi, että ei ole mitään syytä, miksi jouluna tulisi lähettää kuvia lapsistaan muille. Joulusta on tullut juhla, jolloin lähetetään se pakollinen kerran-vuodessa-tervehdys. Miksi kukaan olettaa, että ihmiset haluavat kuvan muiden tonttulakkipäisistä lapsista? Isovanhemmat ehkä, mutta tuskin kukaan muu. Omille vanhemmilleen lapset toki ovat kaikki kaikessa, mutta ei meille muille.

    Tässä olisi mielestäni lapsia saaneiden hyvä ajatella, miltä tuntuu saada jälleen uusi muistutus siitä, mistä onnesta lapsettomat ovat paitsi. Ei siksi, että lapsistaan ei saisi iloita. Samalla tavalla, kun lapset täyttävät vanhempiensa maailman, täyttää lapsettomuus - ja sen tuoma tyhjyys - meidän lapsettomien maailman. Miten me voisimme tästä viestittää jouluna, pääsiäisenä, äitienpäivänä, isänpäivänä, jne?

    Minusta on katkeraa lukea sukulaisten ja ystävien joulukirjeitä, jotka ovat täynnä uutisia perheiden lapsien saavutuksia. "Ella oppi käymään potalla ihan itse. Ville osaa laskea viiteen." Yhtä paljon kiinnostaa se, että perhe on ostanut uuden Volvon. Olisi kiva, että ystävät ja sukulaiset voisivat kertoa samalla aikuistenkin kuulumisia, eikä puhua vain lapsistaan. Miltä tuntuisi saada joulukirje, jossa me puhuisimme hoidoista, pettymyksestämme, katkeruudesta, surusta ja kaikesta siitä raskaudesta, joka meillä on elämässämme läsnä joka päivä. Mitä se oikeastaan vaatisi vastaanottajalta?

    Eihän meitä lapsettomia tietenkään tarvitse ottaa huomioon, mutta pahalta se tuntuu, että kaikki juhlat ovat "perhejuhlia" nykyään.

    Kevennyksenä: mitä jos ottaisin kuvan negaa näyttävästä raskaustestistä ja laittaisin tonttulakin sen "päähän". Siinäpä meidän perheen joulukuva tältäkin vuodelta.

    VastaaPoista
  21. Kylläpä äkkisokeus iskee helposti. Eiväthän nämä PNG:n sarjakuvat ole mitään yleisiä moraalisia ohjelmajulistuksia joulukorttiasioista, ne ovat subjektiivisia kokemuksia. Ilmavassa käsittelytavassa ja sen ytimessä piilevässä syvässä henkilökohtaisuudessahan niiden viehätys piileekin.

    Ei oteta niitä minään yleispätevinä sääntelypyrkimyksinä. Jos ymmärrän PNG:n tekstistä oikein, on hänen esikoisensa syntynyt kuolleena. Tällaisessa tapauksessa varmaan aika moni on tiennyt naisen odottavan lasta ja kykenevän toteamaan, että lasta ei sittemmin näykään missään. Tällaisessa tapauksessa ei pitäisi olla kovin vaikeaa ymmärtää, että asia on kipeä ja että vauvakuvakortit ovat mahdollisimman huono tapa olla yhteydessä, varsinkaan jos muuten ei olla paljon tekemisissä.

    Itse vuosia lapsettomuuden kanssa eläneenä en koe ikävänä, jos saan kuvia läheisten ystävien lapsista joihin minulla on suhde muutenkin - kun tunnen lapset ja välitän heistä itsekin. Mutta en kyllä koe mitenkään mielekkäänä sitä, että ihmiset lähettelevät lastensa kuvia tuttaville joiden kanssa ollaan lähinnä vain joulukorttiväleissä. Silloin kortin saada typistyy vain yleisöksi kullannupuille ja aikuisten välinen suhde jää sivuun. Kuten joku sanoikin, lapsista ollaan ylpeitä ja siksi heidän kuviaan levitetään surutta tuttavapiirille. Oliko joulukortin tarkoitus siis tiedottaa/muistuttaa/iloita/kerskailla lasten olemassaolosta vai toivottaa valoa vastaanottajan elämään?

    VastaaPoista
  22. Mä tunnistan tuon tunteen itsekin viisi vuotta lapsettomuudesta kärsineenä. Mä joskus ajattelin, että voisin lähettää myös valokuvan meidän kuolleesta vauvasta, että siinä teille enkeleitä. No se olisi lapsellista, mutta suuressa surussa tulee kaikenlaisia tunteita ja osa aika negatiivisia.

    Ehkä vaan on syytä olla antamasta niille joulukorteille liian suurta merkitystä.

    VastaaPoista
  23. Vaikeita asioita. Toisaalta sekin voisi olla jonkun mielestä loukkaavaa, jos ei saisi samanlaista korttia kuin muut (jos siis sattuu tietämään, että muille lähetetään lapsikortti ja itse saa Tiimarin kortin). Luulen, että ei näistä lapsettomuuden tuomista tunteista aina olla niin ylpeitä itsekään, joten muiden on turhaa enempää moralisoida. Kun itsekin tietää.

    Voimia, PNG!

    VastaaPoista
  24. Pakko kirjoittaa uusi kommentti, koska "kuolaavat 1-vuotiaat" ja "pärstät" alkoi ärsyttää. Siis ihmiset jotka haluavat lapsia puhuvat niistä noin?? Itse olen eläissäni lähettänyt joulukortteja 3 kertaa. Velvollisuudesta, kun ei kehtaa olla lähettämättä, kun joka vuosi niitä kuitenkin saa. Minulla se kortin "tonttu" oli viime vuonna lapseni. Sainpas helpolla kortit. Sen kuvan on jokainen voinut heittää huoletta roskiin, toisin kuin jos esim olisin lähettänyt kuvaamossa otetun kuvan. Jokaisella meillä on omat tragediamme. Toisilla se on lapsettomuus ja toisilla joku muu. Kaveri ja tuttavapiirissäni on suunnilleen yhtä paljon lapsettomia kuin lapsellisia ja yhden (1!) pariskunnan TIEDÄN kärsineen (~10v sitten hoidot lopetettu)lapsettomuudesta. Joten joulukirjeistä kertova "anonyymi", lähetä kirje! Kerro miltä sinusta tuntuu ja mitä käytte läpi. Kukaan ei voi olla ajatusten lukija. Itselläni edellinen suhde oli lapseton. Ihmiset kyselivät, kuten kaikki tietää, ja vastasin aina että "voihan se olla ettemme saa lapsia". Me emme saaneet, mutta nyt kummallakin on lapsia uuden puolison kanssa. Jotkut ihmiset pitävät edelleen itsestäänselvänä, että kaikki haluavat saavat lapsia, mutta kun näin ei ole, niin älkää myöskään pitäkö itsestäänselvänä sitä, että nämä "hölmöt" ihmiset sen ymmärtäisivät ilman, että asiasta kerrotaan.. Jos joka asiassa pitäisi arvailla miltä vastapuolesta tuntuu, ei siitäkään mitään tulisi.. Itselleni joulu on rasite. Lasten takia joudun sietämään sukulaisia, joiden kanssa muuten en joulua viettäisi.
    Lilla

    VastaaPoista
  25. Viesti katosi jonnekin. Eli tuolla periaatteella hääparista ei voi lähettää kiitoskorttia eronneille tai kumppania kaipaavalle. Sehän voi loukata sinkkua tai eronnutta, joka kumppania ja omia häitä kaipaa. Itse nakkaan usein suoraan pentukuvat roskiin tai joskus hypin raivoissani niiden päällä. Helpottaa kummasti.

    VastaaPoista
  26. Ymmärrän tunnettasi hyvin PNG. Ja uskon että tämän stripin tarkoitus ei ollut kieltää ihmisiä lähettämästä tuollaisia kortteja vaan vain herättää ihmiset tajuamaan tämäkin puoli niistä. Nämä stripithän ovat keino herättää ihmiset tajuamaan lapsettoman ajatuksenjuoksua ja tuskaa.

    Ja heille jotka kommentoivat että ei saisi olla katkera toisen onnesta... Katkeruus on lapsettoman perustunne. Eihän lapseton oikeasti toivo lapsettomuutta kenellekään toiselle, mutta silti saattaa olla vaikea iloita toisten onnesta ja hetkittäin saattaa tulla pahojakin ajatuksia.

    VastaaPoista
  27. Tätä aihetta olen itse pohtinut myös monena jouluna. Meillä on kyllä lapsi mutta en ole koskaan lähettänyt mitään korttia hänen kuvastaan. En yleensäkään ole täysin ymmärtänyt näiden lapsikorttien ideaa. Ne ihmiset, jotka ovat lapseni elämässä oikeasti mukana, näkevät häntä kyllä, saavat muutenkin hänen kuviaan ja tietävät hänen kuulumisensa. Sitten on ihmisiä, jotka eivät ole meidän elämässä niin kiinteästi mukana ja en millään keksi, miksi he olisivat kiinnostuneita juuri minun lapsestani niin paljon, että haluaisivat hänen kuvansa joka joulu? En itse tee oikeastaan mitään niillä puoli tuttujen lasten kuvilla, joita osa ihmisistä jouluna laittaa. Kauniin joulukortin voi sen sijaan laittaa esille.

    Ja ainakin itse haluan joulukortilla toivottaa juuri mukavaa ja rauhallista joulua. Siksi sen kortin lähetän, en esitelläkseni lastani. Joulun toivotuksellani ei ole mitään tekemistä lapseni kanssa. Kyllä minulla pitää olla sen verran omaa elämää, että itsetuntoni ja hyväksynnän haen jostakin muusta kuin siitä fakstasta, että olen sattunut olemaan niitä onnekkaita, jotka lapsen ovat elävänä saaneet kotiin. Ja tämä ei tarkoita, että yhtään vähemmän rakastaisin lastani. Haluan, että hän saa kokea olevansa meille arvokas ihan olemassa olollaan eikä mikään äidin ylpeilyn ja itsetunnon pönkityksen väline.

    Mutta mielipiteitä on monia ja eiköhän se postilaatikko pullistele tänäkin jouluna lasten kuvia. Jaksuja PNG ja muutkin asian kanssa painivat!

    VastaaPoista
  28. Olen huomannut, että minua ilahduttavat valokuvakorteista eniten ne, joissa vanhemmatkin ovat mukana arkisissa touhuissa.Harvemmin tavattavien ystävien kanssa ystävyys on usein syntynyt jo paljon ennen lapsia ja on mukava nähdä, miten vanhemmatkin muuttuvat tai oikeastaan, miten perhe muuttuu.

    Itse olemme lähettäneet useana vuonna yhdessä askarreltuja, ei-lapsikortteja ja olemme huomanneet, että meiltä usein kysytään, miksi emme lähettäneet lasten kuvaa. Jotenkin itse ajattelen, että on mukavampi, että lapsilta on pieni yllätys, jossa näkyy heidän näperryksensä.

    VastaaPoista
  29. Lapsen kuvan idea lienee se, että joulu on lasten juhla.

    VastaaPoista
  30. Tämä on selvästi kuohuttanut tunteita, puolesta ja vastaan.
    itsekään en halua noita *söpö, ihq*vauvakuvia, en ennen sekundääristä lapsettomuuttakaan. Eikä minun tulisi mieleenikään lähettää meidän lapsista kuvia muille kuin isovanhemmille.
    Se ei vain ole minun mieleeni.

    VastaaPoista
  31. No ei ole joulu mikään lasten juhla! Kyllä joulu ja sen vietto ihan kaikille kuuluu, ketkä sitä viettää haluavat. Lasten synttärit on lasten juhlia.

    Mikä ihme siitä joulusta tekee lasten juhlan?

    VastaaPoista
  32. Jos joulu on jotenkin yleisesti sovittu lasten juhlaksi, niin lapsettomille tarvitsee tuskin tällä logiikalla lähttää mitään tervehdyksiä ylipäätään.

    Joulu taitaa olla tyhjentävästi lasten juhla vain niiden mielestä jotka sitä lasten(sa) kautta elävät. Minä vietän sitä tänä vuonna kahdestaan aikuisen siskoni kanssa, enkä kyllä tullut ajatelleeksi ettei se olisi myös meidän juhlamme. Tuli kortteja eli ei.

    Anonyymi joka kirjoitti myös 26.10. klo 18:36

    VastaaPoista
  33. Muistakaa kaikki, että blogin nimi on Maailma MUSTAvalkoinen ;) Mustavalkoinen huumori siis...

    VastaaPoista
  34. Tämänkertainen kuva sohaisi näköjään muurahaispesää ja oikein kunnolla. Tuntemus on tuttu: minkä ihmeen takia niitä kakaroiden kuvia lähetellään jouluna? Se vihlaisu, joka lapsettomalle siitä tulee, sitä ei voi sanoin kuvata.

    Muuan anonyymi teki hyvän kysymyksen: onko joulukortin tarkoitus leveillä jälkikasvulla vai kenties toivottaa hyvää joulua? Mielestäni tarkoitus on tuo jälkimmäinen. Tenavilla voi leveillä muilla tavoin. Ja mielellään isovanhemmille, kummeille tai muuten läheisille ihmisille, joille tuo lapsi merkitsee jotain. On hieman narsistista kuvitella, että koko laaja ystäväpiiri olisi rajattoman kiinnostunut kaikkien ystäviensä jälkeläisistä.

    Ne, jotka ovat saaneet lapsensa helposti, on myös helppo ryhtyä sormi pystyssä antamaan ns. hyviä neuvoja. Lapseton ei saa katkeroitua, vaan hänen on oltava rajattoman onnellinen toisten lapsista. Mutta kun me kaikki olemme niin inhimillisiä, ettemme ole virheettömiä. Siksi katkeruus on tunne, joka ajoittain nostaa päätään, halusimme sitä tai emme. Aivan yhtä inhimillistä on tuntea ylpeyttä lapsistaan. Kuitenkin pieni hienotunteisuus voisi joskus olla paikallaan - puolin ja toisin.

    Ja vielä: eräs kommentoija muistutti meitä muita kommentoijia varsinaisesta pointista. PNG:n tarkoituksena ei varmaankaan ollut "opettaa" lähettämään joulukortteja, vaan kertoa lapsettomien tunteista omalla, upealla ja taidokkaalla tavallaan.

    VastaaPoista
  35. "...joulu on lasten juhla".

    Aika tyly kommenti. Eli lapsettomat, älkää vaivautuko! Ei teidän tarvitse koko joulua edes viettää, sehän on lasten juhla. Kyllä minä olen monta lapsetonta joulua viettänyt ihan aikuisten kesken ja nauttinut niistäkin jouluista.

    VastaaPoista
  36. Joulu ja muutenki juhlapyhät on vaikeaa aikaa...meän yhteiskunnassa net on tehty kauhean lapsiystävällisiksi. Jos sulla ei ole lapsia, ei kannate ees juhlia....Ainaski välistä tunnuttaa siltä..

    Kyllä mie olin aina aatellu, että tietekki lähetän sitte lapsiaiheisia joulukortteja! Mutta en mieti ennää...Jos meile käy onni saada joskus oma lapsi, jota rakastaa, niin yritän aina muistaa sen, että kaikilla se ei mene niin. Mutta on paljon mahollista, että minun ei koskaan piä miettiä tuommosta asiaa.

    Myönnän, että net lapsiaiheiset kortit ahistaa, samoinko iki-ihanat anne geddesin kortit ja taulut...Molen miettiny, että miksi? Miksen mie voi olla iloinen ja onnellinen niistä kuolaavista pärstäkertoimista? Tai niistä koiranpentuvauvoista ja kukkakeijuista? Enkä mie tiä...Välistä ahistaa se esineellistäminen, sitte oma suru, joskus taas toisten tietämättömyys, sitte lapsettomuus, joulun merkityksen unohtuminen, lapsista hehkuttaminen, paperin tuhlaaminen, reikä sukassa...Syitä on miljoonia ja taas miljoonia, ja mikään niistä ei ole oikea eikä väärä...net on minun tuntemuksia.

    Joku kommentoi, että katkeruus on lapsettoman perustunne?! Molen ollu katkera, mutta molen tehny töitä, että olen päässy siitä tunteesta irti! Mie en tosiaankaan kokenu, että son perustunne, vaan, että se kuuluu siihen kriisin läpikäymiseen! Se on tunne ja mielentila siinä missä onnellisuus ja suruki. Kaikkea ei voi panna katkeruuden piikkiin! Ja voihan muutki olla katkeria ko lapsettomat!

    Mie haluan oppia elämään yhä paremmin lapsettomuuden kanssa ja samalla tässä elämässä ja yhteiskunnassa. Ja jos ja kun siihen liittyy lapset niin ei se auta...mie ehkä ihailen sitä lapsijoulukuvaa tai sitte en...Yritän tulla paremmaksi ihmiseksi ja toivon, että kaikki muutki yrittävät. Haluan löytää sen hyvän ja uskoa, että muutki haluaa löytää.

    Niin joo, ja huumoria ei saa unohtaa! Se on välistä ronskia ja kuolaavat koliikkivauvat niissä jutuissa vilahtaa..ko ei sitä muuten jaksa..Se vauva- ja lapsiarki ei ole ruusuilla tanssimista. Niinkuin ei lapsettomuuskaan.

    PNG, kiitos blogistasi, se auttaa minua jaksamaan ja on hieno, kun on niin erityylinen ko muut blogit. Jaksuja sinulle.

    Ymmärrystä meile kaikile tietämättömille.

    VastaaPoista
  37. Joulu olkoon joissakin perheissä lasten juhla.

    Meillä se on perheen juhla. Meidän perheessä ei ole lapsia. Lapsettomuuteen liittyvät katkeruudet ja kaikki vauvankuvakortit poistetaan näkyvistä, jotta voisimme viettää ihanan aaton kaksin hyvän ruoan, viinin ja kynttilöiden ääressä itkeskelemättä. Jos siitä joku ottaa herneen nenäänsä, niin ihan sama, en välitä, sillä kyseessä onkin meidän perheen oma juhla :)

    PNG, tässä stripissä onnistuit loistavasti herättelemään ajatuksia porukassa ;) Olet huippu, kaunista syksyn jatkoa!

    VastaaPoista
  38. En halua loukata ketään lapsillani, mutta en minä voi heitä piilossakaan pitää siksi, että jollakulla ei lapsia ole, vaikka hän niitä haluaisi:-O

    En varmasti lähettäisi lapsikorttia pariskunnalle, jonka tietäisin olevan tahattomasti lapsettomia, mutta jos he kovasti kärsivät muiden lapsista niin voiko heihin pitää yhteyttäkään, kutsua kylään tms. Tai jos menee kylään, pitääkö jättää lapset kotiin?

    Mun lapset on jo niin isoja, että ei niistä jokaista korttiin saisi poseeraamaan vaikka haluaisikin, mutta tää on asia, jota mä en vaan suostu tajuamaan.

    VastaaPoista
  39. Ajattelimme joskus vuosia sitten mieheni kanssa, että lähetetään me vuorostaan seuraavana vuonna kuva itsestämme tonttulakit päässä. Tunnelmaa voisi höystää vielä niin, että molemmilla punkkulasit kädessä, aurinkolasit silmillä, röökit huulessa... jne. Muttei me sitten lähetetty. En usko, että sitä viestiä (ja vitsiä) olisivat vastaanottajat ymmärtäneet, olisivat kumminkin pitäneet vain rienauksena.

    Lasten juhlan leiman kai joulu on saanut siitä myyttisestä jeesus-lapsen syntymästä... uskokoon ken haluaa. Mutta mielestäni mukavampi ilmaus on juurikin perhejuhla, koska perheitä on niin erilaisia!

    Pakkohan se on myöntää itsekin, että pahimmassa kriisivaiheessa ne naamakortit raivostuttivat. Pidin niitä väkisin esillä joulun ajan, sitten heitin menemään. Nykyisin jo jotain säästänkin, jos kortissa on jokin kiva idea, eikä pelkästään se pullea naama; esim. yksi ystäväni kuvaa lapsensa joka jouluna erilaisissa jouluaskareissa, ei ole tonttulakkia päässä vaan niistä huokuu mukava joulunodotuksen tunnelma. Sellaisen kortin voisi ehkä itsekin ostokorttina laittaa ystäville ja tutuille, jos yhtä hienon kaupasta edes löytäisi.

    Olen samaa mieltä joidenkin kommenttien kanssa siitä, että jos haluat muiden tietävän, mikä sinua voi loukata, kerro se. Ihminen ei osaa lukea ajatuksia. Varsinkin, jos et ole koskaan kertonut muille, että toivot lasta, sitä eivät muu osaa ottaa huomioon, tietämättömyyttään.

    Kaikesta huolimatta: toivotan kohtalotovereille rauhaisaa joulua. Yrittäkää noteerata naamakortit neutraalisti, ilman hillitöntä raivoa, koska se energia menee taatusti hukkaan. Käytä se voima hyödyksi johonkin muuhun.

    VastaaPoista
  40. lapsettomuuteni, vuosikausien sellainen ei ole poistunut minusta, vaikka olenkin tullut äidiksi. Kun vihdoin sain adoptiolapseni maailmalta kotiin, olin niin onnellinen! Ensimmäisenä jouluna lähetin lähipiirilleni kortin jossa lapseni poseerasi! Niin, minäkin halusin siihen joukkoon, jolla on lapsi! Koko maailmalle halusin sen kertoa! Biologista lasta minulla ei ole vieläkään. Ja tuskin tuleekaan. Myöhempinä jouluina olen kyllä lähetellyt niitä Tiimarinkin kortteja.

    Kukin voi jouluaan viettää niin kuin tahtoo, mutta luulisin, että meidän lähipiirimme tietää, että lapsemme on niin kauan odotettu ja kaivattu että suo meille sen lapsikortin.

    Kaikille hyvää joulua ja hyvää mieltä!

    VastaaPoista
  41. Tähän yhteen anonyymin kommenttiin haluaisin vastata, et olis varmaan oikeasti parasta kaikille jos todella kertoisit miltä tuntuu. Rehellisesti, kaikki ulos vain. Miksi teidän muka pitäisi pitää nämä asiat salassa? Tää blogeissa huokuva katkeruus vaivaa mun mieltä, vaikken lasta ole yrityksistä huolimatta saanut. Silti en halua itse katkeroitua. Eiköhän se lapsettomuus vaivaa ihan vuoden jokaisena juhlana, ei vain jouluna. Silloin voi katsoa peiliin, jos oma lapsettomuus tekee niin katkeraksi, ettei siedä muiden lapsikortteja. Ne on varmasti hyväntahtoisesti lähetetty.

    VastaaPoista
  42. Eihän tarkoitus varmaankaan ollut kieltää ketään tuntemasta katkeruutta, kateutta, osattomuutta ja epäonnistumista. Jos siltä tuntuu, niin siltä sitten tuntuu. Kuitenkin kokonaan toinen asia on se, että kenen tunteita ne ovat, kuka niistä on vastuussa. Tietenkin ne ovat minun tunteitani ja minä olen niistä vastuussa ja mitä niille teen. En voi olettaa, että joulukorttien lähettäjät alkaisivat miettiä, että E:lle saattaa tulla paha mieli, enpä lähetä lapseni kuvaa sisältävää joulukorttia.

    VastaaPoista
  43. Oho, olipa tämä herättänyt ajatuksia. Olen törmännyt ennenkin tuohon kielteiseen asenteeseen lapsien kuvista joulukortteina. Että (puoli)tuntemattomien muksut ei kiinnosta. No, en ehkä itse miettisi, että mitä siinä kortin kuvassa on vaan ylipäätään sitä, että MIKSI (puoli)tuntematon lähettää joulukortin ihmiselle, jonka kanssa ei ole juuri tekemisissä. Kuvasta viis! Toki ymmärrän erittäin hyvin, että lapsettomuuden kanssa painiville lapsen kuva voi olla eri juttu, mutta jos puhutaan vaikkapa yleisesti.

    Itse olen niin suunnattoman utelias, että on ihan kiva saada jonkun kaukana asuvan sukulaisen tai kaverin perhekuva. Pidän niistä. Minä taasen kummastelen niitä "ostettu 20 tiimarin korttia mahdollisimman halvalla ja pakko lähettää joka vuosi" kortteja, joissa ei ole mitään persoonallista. Ei edes henkilökohtaista teksiä takana. Vain valmiiksi painettu "hyvää joulua ..." ja äkkiä liukuhihnalta vedetyt nimet alla.

    Ainakin lapsikorteissa on, edes vähäsen, tunnetta takana. Tietenkään en lähettäisi tällaista lapsettomuudesta kärsivälle enkä kenties puolituntemattomille, mutta heille ei nyt joulukorttia lähetä muutenkaan!!!! Miksi lähettäisin??? Ei tässä elämässä ehdi pitää yhteyttä läheisimpienkään kanssa.

    Paras on oikeasti varmaan olla lähettämättä mitään ettei ketään loukkaannu :( Jos on enkelin kuva niin joku ateisti voi loukkaantua, jos on halpiskortti joku voi loukkaantua, jos on itsetehty joku voi pitää rumana...listahan on loputon.

    VastaaPoista
  44. Niin... minunkin on kyllä vaikea ymmärtää, miksi joku haluaa lähettää minulle kuvan lapsesta, jota en ole koskaan nähnyt, tavannut emmekä muutoinkaan ole juuri missään tekemisissä. Kummeille, mummeille ja läheisille näiden korttien lähettäminen on ilman muuta mukava juttu. Ja Miksi lasten kuvien lähettämistä ei voisi kyseenalaistaa? Miksi ihmeessä pitää valokuvata juuri lapsia, kun voisi ottaa sen valokuvan jostakin muustakin ja saada näin aikaan omaleimaisen kortin. Itse olen ainakin surutta hävittänyt nämä edellä mainitut kortit samoin tein.

    Viiden vuoden lapsettomuuden, keskenmenojen ja toivottomien lapsettomuushoitojen jälkeen en pidä itsekkäänä sitä surua, kateutta ja vihaakin, joita tunnen näissä tilanteissa. Tunteissani ei ole mitään väärää. Niihin on jokaisella oikeus ja ne kertovat jotakin hyvin tärkeää. Ja ihan totta, en minäkään lähetä sinkkuystävälleni, joka toivoisi tapaavansa sen oikean jouluna kirjettä, jossa hehkutan, miten auvoinen aviovuosi meillä on ollut.

    Kortin alkuperäinen ajatus on kai ilhaduttaa saajaansa. Kyllä itse ainakin yritän ensinnäkin lähettää kortin niille, jotka tunnen ja joille toiseksi osaan lähettää sellaisen kortin, että tiedän sen olevan iloksi. En ylipäätään käsitä, miksi puolelle maailmaa pitää kerran vuodessa lähettää kortti ihan vain tavan vuoksi.

    Sininen - - -

    VastaaPoista
  45. Minusta on kiva saada ystäviltä ja sukulaisilta valokuvakortteja. Esittivät ne sitten maisemaa, kotia, lapsia... Ne ovat mielestäni persoonallisia, lähettäjänsä näköisiä. Ne ovat ainoat kortit joita säästän ja joskus katselen ihan huvinvuoksi vain:) Koen, että kortin lähettäjä on antanut silloin jotain itsestään, haluaa jakaa hetken minun kanssani, toisin kuin painettu massatuotantokortti. Kyseessä on kuitenkin vain kortti, ei kannnanotto asumistyyppiin, lapsettomuuteen... Kiitos pingu ihanasta blogistasi, herättää paljon ajatuksia!

    VastaaPoista
  46. Tulipas surullinen mieli joistakin näistä kommenteista. Meillä on kaikilla oikeus tunteisiimme, mutta se ei tarkoita etteikö toistenkin tunteita voisi ottaa huomioon. Vaikka jokaisella lapsellisella on oikeus ottaa rakkaasta lapsestaan kuva ja painaa se joulutervehdykseen, on jokaisella lapsettomalla aivan yhtä suuri oikeus tuntea surua oman sylin tyhjyydestä.

    Itse olen pidellyt näitä kortteja pitkään käsissäni ja miettinyt, mikä niiden viesti minulle on (kaikki tietävät tilanteestamme). Koska jos tarkoituksena oli toivottaa minulle vain hyvää joulua, kyllä siihen olisi käynyt Tiimarin korttikin. Sen sijaan katselen kuvia hymyilevistä vauvoista ja taaperoista köllöttelemässä lampaantaljalla tonttulakit päässä ja mietin että tuon ja tuon ikäisiä meidän lapset olisivat jos jos jos...

    Se hyväntahtoinen jouluntoivotus, joka toisessa päässä lähti matkaan oman rakkaan lapsen kuvalla varustettuna, muuttuu minun silmieni edessä tyhjäksi muistilapuksi, jossa lukee: "Näin teilläkin asiat olisivat, jos kaikki olisi mennyt hyvin." En minä vihaa muiden lapsia tai niiden vanhempia, mutta ihmettelen välillä, miksi saan joulun aikaan erityismuistutuksena postikuorellisen tikareita lisää sydämeeni.

    VastaaPoista
  47. Joulukortin tarkoitus on ilahduttaa. Usein valokuvaamossa painetaan sama kortti tasapuolisesti kaikille, joita joulukortilla aikoo ilahduttaa.

    Jos lähettäisin lapsettomille/kenties lasta yrittäville jonkun muun kortin ja he sitten toisen tuttavapariskunnan luona näkisivät valokuvakortin, niin millaisia tunteita se herättäisi? Puhumuttomuutta, vaikenemista ja kiusaantuneisuutta?

    Kun meillä ei kuulunut lasta useista yrityksistä huolimatta, niin olin ilahtunut tuttavien lapsi-joulukorteista. Ajattelin, että ainakin noilla lapsilla on ihanat perheet ja miten onnellisia ystäväni ovatkaan! Olen mukana ystävien joulukortti-iloissa, olivat ne mitä tahansa hevosia tai koiria tai lapsia.

    Tänä vuonna lähetän oman lapseni kuvan ja samoin mahdollisesti myös ultra-kuvan joulukirjeessä. Tässä asiassa on kenenkään turha olla katkera. Kun lapsen vihdoinkin saa, niin siitä on tavattoman onnellinen ja ylpeä. Tie lapsen saantiin on ollut pitkä ja raskas - nyt elämässä on iloa.

    VastaaPoista
  48. Älkää lähettäkö niitä lapsiaiheisia joulukortteja!

    VastaaPoista
  49. Herttinen sentään, nyt on pakko jatkaa. Siis nyt olen todella blondi, mutta miksi lähettää ULTRAkuva joulukirjeessä?? Herranjestas. Ei olisi ikinä tullut pieneen tyhmään mieleenikään laittaa joulukirjeeseen ultrakuvaa... Siis nyt meni kyllä totaalisesti yli hilseen.Isovanhemmille on ok lähettää, mutta muille?! Ei ikinä, älä lähetä.

    VastaaPoista
  50. Loistavia sarjakuvia!
    Eksyin vasta nyt tänne sinun blogiisi tuolta Ylen olotilan kautta. Mielenkiintoista kuinka monenlaisia näkökulmia esille tuomaasi asiaan on virinnyt.

    Sen olen tässä omassa surutyössäni huomannut, että pienillä asioilla on suuri merkitys ja että kaikki tunteet ovat sallittuja. Valitettavasti sitä on vain joutunut pettymään joihinkin ihmisiin oman surutyönsä myötä, jopa siinä määrin, että ymmärryskykyä muiden reaktioille ei enää tahdo löytyä. Joskus jopa toivon, että kaikki maailman perheet joutuisivat synnyttämään esikoisensa kuolleena niin sitten ehkä löytyisi enemmmän sitä ymmärrystä eikä tarvitsisi vain aina itse yrittää ymmärtää ja antaa anteeksi muille heidän tietämättömyyttään. Valitettavasti tämä maailma ei vain pyöri niin. Valtavirta ihmiskunnasta laahustaa kohti kuolemaa, koskaan pysähtymättä. Sitten on niitä, jotka erilaiset kriisit pistävät polvilleen ja joutuvat väistämättä pohtimaan elämää ja kuolemaa.

    Kun on pitänyt kuolemaa sisällään ja sylissään, voi vasta oikeasti yrittää ymmärtää elämää.

    t. enkelin äiti,
    mitä ei ulopäin näe kun tuolla kaduilla tallustan vailla pientä tytärtäni, joka kuristui napanuoraan.

    P.S. Voisit muuten laittaa tuohon profiiliisi, että olet myös äiti, sillä sitähän sinä olet; enkelin äiti.

    VastaaPoista
  51. Haluaisin muistuttaa, että joulu on raskasta aikaa muillekin kuin lapsettomille. Olen nainen ja elin pitkään sinkkuna. On kamalaa mennä kolmekymppisenä joulua viettämänä lapsuudenkotiinsa, vaikka hyvät välit omien vanhempien kanssa oikein. Jo pitkän aikaa ennen joulua piehtaroi ahdistuksessa, että olen epäonnistunut ja huono nainen, kun minulla ei ole miestä ja lapsia. Tämänikäisellä naisella pitäisi olla oma perhe.

    Ihmeekseni löysin ihanan, rakastavan miehen ja voimme nyt viettää joulua kahdestaan. Lapsia emme ole vielä toivoneet. Tulipa meille lapsia tai ei, ainakin minulla on jo nyt iso asia: se mies, joka teki minusta "aikuisen naisen" - enää ei mennä lapsuuden perheeseen joulun viettoon vaan vietetään sitä omassa, kahden aikuisen perheessä.

    Enkä uskalla edes kuvitella, miten kova ahdistuksen paikka joulu on vaikka yksinäisille vanhuksille.

    Lapsikuvista sen verran, että jos niitä tekee, kannattaisi edes panostaa siihen valokuvaan. Digipokkarilla räpsäisty tuhruinen naamakuva, jossa on valaistus päin peetä ja kuva muutenkin epätarkka, ei ilahduta ketään. Ottakaa edes tasokkaita valokuvia, jos haluatte kuvia lähettää.

    Minäkin pidän mielelläni yhteyttä aikuisten ystävieni kanssa. Lapsi, jota en ole ikinä edes nähnyt, ei ole minulle valitettavasti kovin läheinen, vaikka vanhemmilleen olisikin.

    VastaaPoista
  52. Tästä virisikin kiintoisa keskustelu. Luettuani kaikki kommentit voin sanoa, että käteen jäi tunne, että besserwisserit, jotka kertoo lapsettomille, miten lapsikortteihin pitäisi suhtautua, ei tiedä itse lapsettomuudesta yhtikäs mitään. Nimittäin noita neuvoja ei jaettaisi, jos tiedettäisiin.

    VastaaPoista
  53. Hauska että aiheesta löytyy viimein keskustelua! Minua on jo vuosia nyppineet ihan hemmetisti ne lapsitonttukortit ja yhtä paljon lapsikalenterit. Lapsettomuuden kanssa kamppailin muutama vuosi sitten, mutta se ei aiheuttanut ärsytystä (olen aina tykännyt lapsista), vaan yleisesti ihmisten itsekeskeisyys. Aiemminkin näissä kommenteissa on tuotu esille se, miten ajatellaan että oman lapsen naama tuottaa KAIKISSA tutuissa mielihyvää ja iloista joulutunnelmaa. Käsitän sen luonnollisena egosentrismina, ja varsinkin siinä kohtaa kun ihmiset saavat lapsen, joka imaisee täysin maailmaansa vuodeksi tai useammaksi. Kuitenkin pienellä miettimisellä ihmiset voisivat tajuta ettei oma silmäterä merkitse samaa muille - ja että joitain se tosiaan voi satuttaa. EI OLE NEUTRAALIA KUVAMATERIAALIA LAPSET IKINÄ! Pohdin että jospa lähettäisin tänä vuonna kuvan itsestäni tonttulakki päässä. Täsmälleen yhtä kiinnostavaa toisille.

    Toisekseen huvittaa ihmiset jotka syyttää PNG:a jonkin toimintatavan "vaatimisesta". Ihmisten on niin vaikea ajatella omia totunnaisuuksiaan laajemmin ja ymmärtää toisten kokemuksia...

    Ja sit on kai muitakin vaihtoehtoja kuin vauvakortit tai tiimarin halpiskortit. Vai onko? No niin, mustavalkoisuushan tässä on teemana.

    VastaaPoista
  54. Lapsettomuutta olen tuskana elänyt kolme joulua.

    Ja minusta on aina ollut ihanaa saada valokuvakortteja! On ne sitten lapsista, aikuisista, eläimistä tai maisemista. Valokuvakortit talletan albumiin (näin digikuva-aikaan sinne ei oikein muita kuvia kerrykään...), muut kortit menevät keräyspaperiin tai -kartonkiin.

    Nykyään olen yhden elävän, yhden haudatun ja yhden keskenmenneen lapsen äiti.
    Tänäkin jouluna laitan kortin, jossa on (elävän) lapseni kuva. Pelkkää naamakuvaa en ole koskaan laittanut, vaan pyrin ottamaan kuvan, jossa lapsi on jollainlailla jouluisissa hommissa, tai että kuva sopii mukana olevaan runoon. Esim. viime jouluna lapsi oli kuvassa selin.

    Niin, ja olenhan minä laittanut joulukorttina myös minun ja mieheni kuvan. Tiedä sitten, miten monia tällä kortilla loukattiin. :)

    VastaaPoista
  55. Onhan nuo lapsikortit paljon kivempia saada kuitenkin kuin vielä tylsemmät Tiimari-kortit. Niissä kun ei ole mitään persoonallista. Pitääkö meidän kaikesta aina loukkaantua? Mitä jos saan kortin, missä on vaikka eläimen kuva. Minä kun olen aina halunnut eläimiä enkä ole allergian vuoksi karvakaveria ksokaan saanut. Mitä jos joku ostaa talon, auton. Niistäkin pitää pahastua kun itsellä ei ole varaa niihin. Entäs ne joiden vanhemmat elävät, pitääkö mun loukkaantua siitä jos mulla ei ole tukiverkkoa ja muilla on. Katkeruus se on pahasta. Ei toisen onni ole omasta pois. Ja olen minäkin menettänyt lapsen, kuoli kohtuuni rv 25. Mä vaan en jaksa olla katkera, kateellinen. Se syö ihan turhaa energiaa. Surullinen olen toisinaan, mutta sitä elämä on. Mä aion tänäkin vuonna nappaista kuvan, jossa vilahtavat meidän kaksi pellavapäätä, sillä joulutervehdys on meiltä ja toivottajina neljä perheenjäsentämme!!! Emmehän me edes lähetä kortteja niille, jotka eivät vielä tiedä että meillä on lapsia. Ihan hullu ajatus, että joku voisi yllättyä siitä.

    Koittakaa jaksaa ja yrittäkää ajatella positiivisesti, vaikka varmasti raskasta aikaa elätte. Olen oppinut masennuksen kautta, että elämää ei kannata tuhlata negatiivisille ajatuksille.

    VastaaPoista