sunnuntai 7. kesäkuuta 2009

Anteeksi

15 kommenttia:

  1. Nimenomaan. Anteeksi minunkin puolestani.

    VastaaPoista
  2. Itkettää ihan. Klikkailen tänne joka päivä ja jokaista kuvaa katsellaan kauan ja huolella.

    VastaaPoista
  3. Ole hyvä vaan! Saa sanoa, kun sattuu. Saa itkeä, kun on suru. Kyllä me "muut" sen kestämme. Surullisen kauniita nämä kuvasi! Ne auttavat ymmärtämään, vaikkei samassa tilanteessa olisikaan.

    VastaaPoista
  4. ...ja anteeksi tekopirteä teeskentely, anteeksi etten ihan oikeasti kertonut mitä mulle kuuluu, anteeksi sukulaispojan 6-vuotissynttäreiden väistäminen, anteeksi kateus kun luin lehdestä ex-poikaystävän lapsista, anteeksi kun kirjoitan tämänkin vuodatuksen enkä sen sijaan kerro mitä kaikkea mukavaa olen eilen ja tänään tehnyt.

    VastaaPoista
  5. Kyyneleet tuli taas silmiin tätäkin kuvaa katsellessa (anteeksi siitäkin). On se vaan niin väärin. Tämä kaikki.
    T: Sasun */+ äiti tuntemattomasta

    VastaaPoista
  6. ja anteeksi kun raivostuin lukiessani iltalehdestä juttua miten joku äiti oli jättänyt pienen lapsensa kotiin lähtiessään ryyppäämään... Tämä kaikki kyllä on niin väärin.
    endotar82

    VastaaPoista
  7. Hyvä PNG, Anna ja Endotar82!!!!!!

    VastaaPoista
  8. Yhdyn jokaiseen lauseeseen ja kuvaan. Mutta itse mietin kovasti sitä, miksi ihmeessä tätä tunteiden vuoristorataa pitää edes pyytää anteeksi. Jos ihminen sairastuu syöpään, hänellä on oikeus surra, olla pelokas ja ihan kaikkea, mitä negatiivisia tunteita se herättääkin. Miksi lapseton ei saisi kokea samoin omassa kriisissään. Minä en siis itsekään osaa, mutta haluaisin osata ja uskaltaa olla sellainen kuin tässä tilanteessa olen, ilman yhtään anteeksipyyntöä. Anteeksi pitäisi pyytää niiden muiden ympärillä olevien ajattelemattomien ihmisten, jotka eivät osaa hitustakaan asennoitua tähän maailmaan ja ymmärtää sen rankkuutta! Ei siis meidän.

    VastaaPoista
  9. Niin yksityinen on suru sininen. Kun ei ole edes sanoja, millä surra. Anteeksi, etten voinut kertoa sinulle, miksi olin vihainen, surullinen, kateellinen, yksinäinen, onneton, turta. Lapsettomuuden muurin takaa on joskus vaikea kurotella...

    VastaaPoista
  10. Niin. Välillä on tosi raskasta olla aina vaan se, joka muistaa toisten iloiset perhetapahtumat, on kummi toisten lapsille ja kuuntelee jutut toisten odotuksista ja sitten synnytyksistä ja lapsista. Ja miettii hiljaa mielessään, että koska olisi minun vuoroni..?

    VastaaPoista
  11. Voi teitä Eevan tyttäret! Ei tässä anteeksi pyydetä sanan varsinaisessa merkityksessä. Kaikki vain tuntuu siltä, että olen riitämätön olento "täydellisten" joukossa, jos en ole lasta maailmaan saanut.
    Paljon on kerrottavaa minullakin, vaikka vuosikymmenien takaa. Kyllä tiedän mistä puhutaan.
    Palaan asiaan, kunhan ehdin.

    Poutapilvi

    VastaaPoista
  12. Kiitos. Hienojen kuviesi joukossa on joitakin niin osuvia, että ne lohduttavat.

    VastaaPoista
  13. Voi elämä.. Todella koskettava ja niin totta. *sniif*

    Olen jäänyt koukkuun sun sarjiksiin.

    VastaaPoista
  14. Voisko tästä teettää postikortteja? voisin lähettää niitä kymmenittäin..

    VastaaPoista
  15. Edelliselle kommenttina: Simpukka-yhdistyksellä on olemassa postikorttisarja eräänlaisia turvakuvia, joilla nimenomaan voi ilmaista lapsettomuuden aiheuttamia tunteita tuttavilleen, jos ei omat voimat riitä suullisesti niitä kertomaan...

    VastaaPoista