sunnuntai 7. kesäkuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
skip to main |
skip to sidebar
Tietoja minusta
PNG
Olen 30+ nainen - vaimo, ystävä ja työkaveri. Olen synnyttänyt esikoiseni kuolleena, kokenut kaksi keskenmenoa ja lapsettomuushoidot. Toiveeni elävästä lapsesta ei ole toteutunut, enkä tiedä, uskallanko enää yrittää. Sarjakuvani kertovat tunteista ja tilanteista, joita olen viime vuosina kohdannut. Tiedän hyvin, että näkökulmia asioihin on monia, enkä halua loukata kuvillani ketään. Tämä blogi edustaa minun näkökulmaani, olkoonkin joskus liian mustavalkoinen sellainen. Mustavalkoinen on myös maailma, jossa niin helposti edelleen ajatellaan, että kaikki lapsia haluavat niitä myös saavat. (15.3.2009)
Olen 30+ nainen - vaimo, ystävä ja työkaveri. Olen synnyttänyt esikoiseni kuolleena, kokenut kaksi keskenmenoa ja lapsettomuushoidot. Toiveeni elävästä lapsesta ei ole toteutunut, enkä tiedä, uskallanko enää yrittää. Sarjakuvani kertovat tunteista ja tilanteista, joita olen viime vuosina kohdannut. Tiedän hyvin, että näkökulmia asioihin on monia, enkä halua loukata kuvillani ketään. Tämä blogi edustaa minun näkökulmaani, olkoonkin joskus liian mustavalkoinen sellainen. Mustavalkoinen on myös maailma, jossa niin helposti edelleen ajatellaan, että kaikki lapsia haluavat niitä myös saavat. (15.3.2009)
Yhteydenotto
Voit lähettää minulle sähköpostia osoitteella: mail.png (at) gmail.com
Nimenomaan. Anteeksi minunkin puolestani.
VastaaPoistaItkettää ihan. Klikkailen tänne joka päivä ja jokaista kuvaa katsellaan kauan ja huolella.
VastaaPoistaOle hyvä vaan! Saa sanoa, kun sattuu. Saa itkeä, kun on suru. Kyllä me "muut" sen kestämme. Surullisen kauniita nämä kuvasi! Ne auttavat ymmärtämään, vaikkei samassa tilanteessa olisikaan.
VastaaPoista...ja anteeksi tekopirteä teeskentely, anteeksi etten ihan oikeasti kertonut mitä mulle kuuluu, anteeksi sukulaispojan 6-vuotissynttäreiden väistäminen, anteeksi kateus kun luin lehdestä ex-poikaystävän lapsista, anteeksi kun kirjoitan tämänkin vuodatuksen enkä sen sijaan kerro mitä kaikkea mukavaa olen eilen ja tänään tehnyt.
VastaaPoistaKyyneleet tuli taas silmiin tätäkin kuvaa katsellessa (anteeksi siitäkin). On se vaan niin väärin. Tämä kaikki.
VastaaPoistaT: Sasun */+ äiti tuntemattomasta
ja anteeksi kun raivostuin lukiessani iltalehdestä juttua miten joku äiti oli jättänyt pienen lapsensa kotiin lähtiessään ryyppäämään... Tämä kaikki kyllä on niin väärin.
VastaaPoistaendotar82
Hyvä PNG, Anna ja Endotar82!!!!!!
VastaaPoistaYhdyn jokaiseen lauseeseen ja kuvaan. Mutta itse mietin kovasti sitä, miksi ihmeessä tätä tunteiden vuoristorataa pitää edes pyytää anteeksi. Jos ihminen sairastuu syöpään, hänellä on oikeus surra, olla pelokas ja ihan kaikkea, mitä negatiivisia tunteita se herättääkin. Miksi lapseton ei saisi kokea samoin omassa kriisissään. Minä en siis itsekään osaa, mutta haluaisin osata ja uskaltaa olla sellainen kuin tässä tilanteessa olen, ilman yhtään anteeksipyyntöä. Anteeksi pitäisi pyytää niiden muiden ympärillä olevien ajattelemattomien ihmisten, jotka eivät osaa hitustakaan asennoitua tähän maailmaan ja ymmärtää sen rankkuutta! Ei siis meidän.
VastaaPoistaNiin yksityinen on suru sininen. Kun ei ole edes sanoja, millä surra. Anteeksi, etten voinut kertoa sinulle, miksi olin vihainen, surullinen, kateellinen, yksinäinen, onneton, turta. Lapsettomuuden muurin takaa on joskus vaikea kurotella...
VastaaPoistaNiin. Välillä on tosi raskasta olla aina vaan se, joka muistaa toisten iloiset perhetapahtumat, on kummi toisten lapsille ja kuuntelee jutut toisten odotuksista ja sitten synnytyksistä ja lapsista. Ja miettii hiljaa mielessään, että koska olisi minun vuoroni..?
VastaaPoistaVoi teitä Eevan tyttäret! Ei tässä anteeksi pyydetä sanan varsinaisessa merkityksessä. Kaikki vain tuntuu siltä, että olen riitämätön olento "täydellisten" joukossa, jos en ole lasta maailmaan saanut.
VastaaPoistaPaljon on kerrottavaa minullakin, vaikka vuosikymmenien takaa. Kyllä tiedän mistä puhutaan.
Palaan asiaan, kunhan ehdin.
Poutapilvi
Kiitos. Hienojen kuviesi joukossa on joitakin niin osuvia, että ne lohduttavat.
VastaaPoistaVoi elämä.. Todella koskettava ja niin totta. *sniif*
VastaaPoistaOlen jäänyt koukkuun sun sarjiksiin.
Voisko tästä teettää postikortteja? voisin lähettää niitä kymmenittäin..
VastaaPoistaEdelliselle kommenttina: Simpukka-yhdistyksellä on olemassa postikorttisarja eräänlaisia turvakuvia, joilla nimenomaan voi ilmaista lapsettomuuden aiheuttamia tunteita tuttavilleen, jos ei omat voimat riitä suullisesti niitä kertomaan...
VastaaPoista