Mäkin olen seurannut näitä juttuja alusta asti, mutta en ole kommentoinut pitkään aikaan, kun tuntuu, ettei mulla ole oikeita sanoja joilla lohduttaa tai rohkaista, on vaan tunne sisällä siitä mitä sarjakuvat välittää ja se tunne on ylivuotavan voimakas. Jäin miettimään, onko näille tunteille edes olemassa riittävän vahvoja ja kuvaavia sanoja..?! Miten vois sanallisesti ilmaista sen mitä sä ilmaiset kuvilla. Mä luulen, että sen voi vaan tuntea. Jos voi.
Just noin, Png. Just tolta mustakin tuntuu. Ei me olla yksin, mutta ei sekään auta. Mutta tämä blogi auttaa mua, koska se kuvaa tunteitani niin tarkasti. Kiitos, että jaksat meidän muidenkin puolesta kertoa, miltä tahaton lapsettomuus - ja tää ikuinen kuoleminen - tuntuu.
Voi tää blogi kuvaa lapsettomuuteen liittyviä tuntoja ja tilanteta niin pelottavan rehellisesti että on itsekin helppo käsitellä omia tunteitaan. Tää on niin miun viime syksyä!
Mutta tiedättekö, tuosta tunteesta voi myös selvitä kun siirtyy elämässä seuraavaan vaiheeseen. Olo on nyt vuosi keskenmenon ja puoli vuotta hoitojen lopettamisen jälkeen jopa ajoittain loistava. Sijaisvanhemmiksi olemme ryhtymässä ja nyt odotellaan sopivaa pienokaista joka meidän kotiamme tarvitsee.
Hali PNG ja muut samassa tilanteessa olevat. Tunnelin päässä on valoa, kunhan jaksaa raahustaa sen synkimmän putken läpi! Voimia!
Kuten 'M-A' kirjoitti, pystyt kuvaamaan pelottavan rehellisesti tuntoja ja tilanteita. Todella toivon, että jonain päivänä voimme katsoa piirtämiäsi kuvia, joissa ovat läsnä lapsiperheen ilot&surut kaikessa kirjossaan.
PNG Olen 30+ nainen - vaimo, ystävä ja työkaveri. Olen synnyttänyt esikoiseni kuolleena, kokenut kaksi keskenmenoa ja lapsettomuushoidot. Toiveeni elävästä lapsesta ei ole toteutunut, enkä tiedä, uskallanko enää yrittää. Sarjakuvani kertovat tunteista ja tilanteista, joita olen viime vuosina kohdannut. Tiedän hyvin, että näkökulmia asioihin on monia, enkä halua loukata kuvillani ketään. Tämä blogi edustaa minun näkökulmaani, olkoonkin joskus liian mustavalkoinen sellainen. Mustavalkoinen on myös maailma, jossa niin helposti edelleen ajatellaan, että kaikki lapsia haluavat niitä myös saavat. (15.3.2009)
Yhteydenotto
Voit lähettää minulle sähköpostia osoitteella: mail.png (at) gmail.com
PNG-kultahan se siinä!
VastaaPoista*halii ja pyyhkii*
VOIMAA PUHALLAN!
VastaaPoistaET OLE YKSIN...
*halaa*
Sininen lintu
Tää on NIIN TOTTA..ja omakohtaista..:(
VastaaPoistaMäkin olen seurannut näitä juttuja alusta asti, mutta en ole kommentoinut pitkään aikaan, kun tuntuu, ettei mulla ole oikeita sanoja joilla lohduttaa tai rohkaista, on vaan tunne sisällä siitä mitä sarjakuvat välittää ja se tunne on ylivuotavan voimakas. Jäin miettimään, onko näille tunteille edes olemassa riittävän vahvoja ja kuvaavia sanoja..?! Miten vois sanallisesti ilmaista sen mitä sä ilmaiset kuvilla. Mä luulen, että sen voi vaan tuntea. Jos voi.
VastaaPoistavalitettavaa, mutta totta. *rutistaa kovaa*
VastaaPoistaNiinpä :(
VastaaPoistaJust noin, Png. Just tolta mustakin tuntuu. Ei me olla yksin, mutta ei sekään auta. Mutta tämä blogi auttaa mua, koska se kuvaa tunteitani niin tarkasti. Kiitos, että jaksat meidän muidenkin puolesta kertoa, miltä tahaton lapsettomuus - ja tää ikuinen kuoleminen - tuntuu.
VastaaPoistaVoi tää blogi kuvaa lapsettomuuteen liittyviä tuntoja ja tilanteta niin pelottavan rehellisesti että on itsekin helppo käsitellä omia tunteitaan. Tää on niin miun viime syksyä!
VastaaPoistaMutta tiedättekö, tuosta tunteesta voi myös selvitä kun siirtyy elämässä seuraavaan vaiheeseen. Olo on nyt vuosi keskenmenon ja puoli vuotta hoitojen lopettamisen jälkeen jopa ajoittain loistava. Sijaisvanhemmiksi olemme ryhtymässä ja nyt odotellaan sopivaa pienokaista joka meidän kotiamme tarvitsee.
Hali PNG ja muut samassa tilanteessa olevat. Tunnelin päässä on valoa, kunhan jaksaa raahustaa sen synkimmän putken läpi! Voimia!
M-A
Kuten 'M-A' kirjoitti, pystyt kuvaamaan pelottavan rehellisesti tuntoja ja tilanteita. Todella toivon, että jonain päivänä voimme katsoa piirtämiäsi kuvia, joissa ovat läsnä lapsiperheen ilot&surut kaikessa kirjossaan.
VastaaPoistaLöysin sivuillesi Keski-Uusimaassa olleen jutun kautta. Meitä on jo liikaa :-(
VastaaPoistaIhmeitä tapahtuu!
VastaaPoistaItku meinaa tulla teidän puolesta. Muistan tuon tunteen niin hyvin. Ja sanat on ihan tyhjiä tässä. *ottaa hiljaa kädestä kiinni ja on*
VastaaPoistaKiitos.
VastaaPoistaMeidän vauva kuoli tänään. Kuvassasi on sinä. Ja kuvassasi olen minä.
Niin raadollista...
VastaaPoistaNiin totta...
Kiitos näistä kuvista.